Viljaa viljan perään vai laaja lajikirjo? Tutkimus selvitti laji- ja viljelykiertovalintojen kehityskulkuja ja syitä Suomessa.
Viljelykiertojen monipuolistamisella saavutetaan monia sadontuottoa parantavia etuja: maan rakenteen paranemista, vähäisempää kasvintuhoojien painetta ja tehokkaampaa ravinteiden kiertoa. Viljelykierrot voisivat kuitenkin olla Suomessa huomattavasti nykyistä monipuolisempia. Viljelijöillä kyllä on halua monimuotoistaa, mutta riittävätkö kannustimet?
Vilja dominoi, mutta hiipuuko trendi?
Viljavaltaiset kierrot hallitsevat peltomaisemaa. Vuosina 2007–2011 keskimäärin joka viidennellä lohkolla viljeltiin vuodesta toiseen pelkkää viljaa (yhtä tai useampaa lajia).
Väli- tai katkaisukasvien käyttö on askel kohti monipuolisempaa kasvinvuorotusta. Tällaista kiertoa noudatettiin 14 prosentilla tutkituista lohkoista.
Viljavaltaisten kiertojen määrä on kuitenkin hienoisessa laskusuunnassa ja pientä monipuolistumista on huomattavissa. Yksipuolista viljakiertoa katkaisevien kasvien kirjo on myös kasvanut: rypsin rinnalla vaihtoehdoiksi ovat nousseet rapsi, kumina ja palkoviljat. Sama näkyi myös haastateltujen viljelijöiden viljelysuunnitelmissa. Viljelyyn halutaan enemmän lajeja nykyisen keskiarvon ollessa vain 2,3 lajia tilaa kohti. Kiinnostusta monipuolistamiseen siis on.
Edistystä ja taantumaa
Vaihtoehdon varsinaiselle satokasvien viljelylle tarjoavat aktiivisesti hoidettavat, mutta sadoksi korjaamattomat ympäristönurmet, kuten luonnonhoitopellot ja erilaiset viherkesannot. Näiden lohkojen määrä ja kokonaispinta-ala ovatkin kasvaneet Suomessa merkittävästi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan myötä. Toisaalta sadoksi korjattavien monivuotisten tuotantonurmien pinta-ala laski tarkasteltavalla aikavälillä yli kolmanneksella. Suuntaukset ovat vastakkaisia.
Viljamonokulttuuri väheni ja ympäristönurmien määrä kasvoi, mutta sadoksi korjattavat monivuotiset nurmet vähenivät ja monimuotoisia viljelykiertoja oli ainoastaan vajaa kaksi prosenttia kokonaisalasta. Monimuotoisiksi lasketaan kierrot, joissa viiden vuoden kierrossa on kevätviljaa korkeintaan kahtena vuonna, syysviljaa kerran tai kaksi ja vähintään kahta muuta lajia.
Vastavuoroisuuksien vuoksi muutos on plus miinus nolla. Mikä on syy vähäiseen kehitykseen? Miksi päätöksiä on tehty juuri näin? Ja mitkä tekijät selittävät tulevaisuuden muutoshakuisuutta?
Päätöstenteko johdonmukaista, vaikkei yksinkertaista
Taloudellinen kannattavuus on edellytys myös maataloudelle. Tällä hetkellä kannustimet kiertojen monipuolistamiseen eivät ole riittäviä. Ennakoitavuus on vaikeaa markkinatilanteiden ailahdellessa. Lisäksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä ei ole huomioinut maataloustuotannon kestävyyttä kattavasti. Maataloustuet kannustavat ympäristönurmien lisäämiseen, mikä voi vähentää ravinnekuormitusta ja tukea monimuotoistamista maisematasolla. Ympäristönurmet sijoitetaan kuitenkin usein viljelyominaisuuksiltaan epäedullisille lohkoille, joilla niitä viljellään vuodesta toiseen. Tällöin monimuotoistaminen toteutuu maisematasolla, muttei viljelykiertojen tasolla.
Tilakoko vaikuttaa monimuotoisuuteen. Mitä suurempi tila, sitä enemmän siellä keskimäärin viljellään eri lajeja. Myös kierrot ovat suurilla tiloilla keskimäärin monipuolisempia. Suurilla (60–99 ha) ja erittäin suurilla (yli 100 ha) tiloilla viljellään erityisesti erikoiskasveja, mikä näkyy monipuolisten kiertojen ja välikasvien käytön suhteellisen suurena määränä. Keskikokoisilla (30–59 ha) tiloilla keskitytään nurmien ja viljan viljelyyn. Niillä viljalajimonokulttuurit ja tuotantonurmikierrot ovat hieman yleisempiä kuin suurilla tiloilla. Suurilla tiloilla on siis hieman monimuotoisempia viljelykiertoja, joskin vähemmän nurmia, jotka voisivat monipuolistaa kiertoja entisestään.
Kannattavuuden ja tilakoon lisäksi maankäytön suunnitteluun vaikuttavat monet lohkon ominaisuudet: erityisesti koko, muoto, etäisyys tilakeskuksesta ja kaltevuus. Tutkimuksessamme kävi ilmi, että viljelijöiden päätöksenteko on usein hyvin rationaalista. Suurilla, lähellä tilakeskusta olevilla, muodoltaan yhtenäisillä lohkoilla tuotetaan ensisijaisesti viljaa. Heikommilla ja kaukaisimmilla lohkoilla taas kasvavat ympäristönurmet. Näiden lajien viljely on siis eriytynyt eri tyyppisille lohkoille, eivätkä viljelykierrot siten ole monipuolisia. Olisi tärkeää saada ympäristönurmet, ja ylipäänsä monimuotoistavat lajit, osaksi yksipuolisia viljakiertoja. Tulevaisuuden uusien ohjauskeinojen tulisikin kannustaa tähän nykyistä pontevammin.
Toimeen on tartuttava
Viljelykiertojen merkittävälle monipuolistamiselle on kovasti tarvetta. Sitä tukevan toiminnan pohjaksi on hyvä ymmärtää edellä käsiteltyjä pellonkäytön kohdentamisen taustoja ja tietoa viljelykiertojen varsin yksipuolisesta nykytilasta. Sekä päättäjien, neuvojien että viljelijöiden kannattaisi yhtälailla panostaa monimuotoistamiseen sen lukuisten, eikä ainoastaan tilatasolle rajoittuvien etujen vuoksi. Monimuotoistamista edesauttaisivat uudet taloudelliset kannustimet, mutta vähintään yhtä tärkeää on myös käytännön toiminta.
Blogitekstin kirjoittaja: Anniina Liimatainen, korkeakouluharjoittelija
Lisätietoja tutkmuksesta: Tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio, pirjo.peltonen-sainio@luke.fi
Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Sorvali, J. 2017. Diversity of high-latitude agricultural landscapes and crop rotations: Increased, decreased or back and forth? Agricultural Systems. 154, 25-33.