Nelisenkymmentä osallistujaa kokoontui 19.6.2019 Iiris ja Tuomas Mattilan tilalle keskustelemaan luonnon monimuotoisuuden hyödyistä ja sen lisäämisestä. Neljällä havaintopisteellä päästiin konkreettisesti tutustumaan, mitä kaikkea pelloilta ja niiden lähistöltä löytyy.
PeltoOptimi ohjaa lohkot eri käyttötarkoituksiin
Aivan ensimmäiseksi Pirjo Peltonen-Sainio Lukesta kertoi PeltoOptimi-työkalusta, joka tulee kaikkien viljelijöiden käytettäväksi tämän vuoden aikana Taloustohtori-verkkopalvelun kautta. Työkalun ideana on luokitella pellot niiden tuottokyvyn ja monen muun ominaisuuden perusteella kestävästi tehostettaviin, laajaperäistettäviin ja metsitettäviin. Laajaperäistettävät lohkot soveltuvat hyvin ympäristöhyötyjen tuottamiseen, mutta niillä voidaan tehdä myös maan kasvukuntoa parantavia toimia, jolloin ne voidaan myöhemmin ottaa takaisin ruuan tuotantoon.
Pölytyspalvelut lisäävät satoja
Eeva-Liisa Korpelan (Suomen Mehiläishoitajain Liitto) aiheena olivat pölyttäjät. Noin 75 % ruokakasveista vaatii hyönteispölytyksen. Luonnonvaraisista pölyttäjistä tärkeimpiä ovat kimalaiset. Tarhamehiläinen on tärkeä esimerkiksi öljykasvien ja tattarien pölytyksessä. Pölytyksen tehokkuus paranee yleensä, kun erilaiset pölyttäjät ovat yhdessä työn touhussa. Luonnonpölyttäjille on tyypillistä kannan vuosittainen vaihtelu. Mehiläistarhaajat ja mehiläiset tekevät tärkeää pölytyspalvelua, kun mehiläispönttöjä viedään kasvustojen läheisyyteen. Luonnonvaraisille pölyttäjille on tärkeää, että niille on riittävästi sopivia talvehtimispaikkoja, kuten kannonkoloja ja ojanpenkkoja.
Hyödyllistä ja haitallista surinaa pellolla
Viljelykasveilla on monia yleisiä tuhohyönteisiä. Viljoja kiusaavat mm. kirvat, tähkäsääski ja kahukärpänen. Öljykasveja vikuuttavat kirpat, rapsikuoriainen ja kaalikoi, kun taas hernekärsäkkäälle ja -kääriäiselle maistuu herne. Härkäpapupelloille tuli viime vuonna tavanomaista runsaampana gammayökkönen. Se ei talvehdi meillä, vaan esiintyminen riippuu vaelluksista. Myös harvinaisempia tuhoeläimiä esiintyy ja niillä voi olla paikallisesti suuri merkitys. Tyypillistä näille kaikille on suuri vuotuinen kannan vaihtelu. Näistä sekä näiden vihollisista kertoi Erja Huusela-Veistola (Luke).
Yksi tunnetuimmista luonnollisista tuhohyönteisten vihollisista on leppäkerttu, joka pitää kirvamäärää kurissa. Kirvoista ovat kiinnostuneet myös mm. monet kukkakärpäset, harsokorennon toukat ja loiset. Maakiitäjäiset, hämähäkit, kovakuoriaiset ym. pitävät omalta osaltaan tuholaiskantoja kurissa. Ne ovat moniruokaisia ja selviävät vaikka varsinaisia kasvintuhoojia ei olekaan tarjolla. Luontaisia vihollisia voidaan suosia vähentämällä niille haitallisia viljelytoimenpiteitä ja ylläpitämällä sopivia ravinto- ja talvehtimispaikkoja. Pientareet ja monivuotiset kasvustot ovat tässä tärkeitä, samoin reuna-alueen koko suhteessa lohkon kokoon.
Erja näytti myös, miten eläimiä voi kerätä haavilla esiintyvien lajien ja niiden määrien arvioimiseksi. Haaviin jäi mm. sylkikuoriainen.
Mikrobit piilossa juuristossa
Ansa Palojärven (Luke) pisteellä tutustuttiin juuriin ja mikrobeihin. Mikrobeista valtaosa löytyy juurten pinnoilta, sillä mikrobit saavat juurien kautta sokereita ravinnokseen. Ne osallistuvat myös ravinteiden kiertoon, esimerkiksi typpeä voi olla mikrobeissa jopa 100 kg/ha. Monimuotoiset kasvustot, joiden kasveilla on erilaiset juuristot ovat eduksi mikrobeille. Saappaan alle mahtuvalla alalla on pieneliöitä keskimäärin yli miljoona – paljon kuhinaa, vaikka emme sitä paljain silmin näekään.
Kerääjäkasveilla lisää monimuotoisuutta
Tuomas Mattila kertoi kerääjäkasveista. Ensimmäiseksi pitää kysyä itseltä, mitä minä kerääjäkasveilla tavoittelen? Vastauksesta sitten riippuu, mikä on mahdollisesti sopiva kerääjäkasvi tai niiden seos. Tämän jälkeen voidaan laskea sopivat siemenmäärät. Tähän saatiin myös opastusta. Kylvön jälkeen pitäisi vielä seurata työn onnistumista. Tunnetulta alalta lasketaan orastuneet kasvit ja verrataan saavutettua tiheyttä tavoiteltuun. Tätä tietoa voi hyödyntää mm. seuraavia seoksia suunnitellessa. Lisätietoa voi hankkia monin tavoin, yksi kiinnostava ulkomainen nettisivusto on https://www.covercropinnovators.com/.
Lopuksi visertäjien pariin
Luken tutkijat Juha Tiainen ja Tuomas Seimola veivät meidät lintujen maailmaan. Myös linnuista on niin hyötyä kuin haittaa tiloille. Linnut mm. levittävät siemeniä, pölyttävät sekä kontrolloivat rikkakasveja ja tuholaisia. Toisaalta ne aiheuttavat satovahinkoja, syövät siemeniä, vahingoittavat kukkia tai heikentävät tuholaiskontrollia. Nettovaikutus riippuu avainlajien runsaudesta ja lintuyhteisön rakenteesta. Lintujen kannalta viljeltyjen peltojen ulkopuoliset elinympäristöt ovat arvokkaimpia. Linnut hyötyvät talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä.
Pienet lohkot, pientareiden runsaus ja monipuolinen viljely varmistavat alueen pesimälajien runsautta. Kilpiän tilalla laskennassa runsaslukuisimpina esiintyivät keltasirkku, kiuru ja pensaskerttu. Osallistujia puhututti erityisesti töyhtöhyypät. Miten niiden pesiä voi suojella? Pesälle ei kannata ainakaan jättää mitään merkkiä, sillä ne helpottavat myös munarosvojen, kuten ketun, työtä.
Teksti ja kuvat: Airi Kulmala, MTK