Hallitustenvälisen luontopaneeli IPBES:n julkaiseman tuoreen raportin mukaan biodiversiteetti köyhtyy koko maailmassa huolestuttavan nopeasti. Nykyiseen maatalouspolitiikkaan kuuluu viherryttämistoimia ympäristölle suotuisten maatalouskäytäntöjen sekä biodiversiteetin lisäämiseksi. Miten nämä toimet vaikuttavat maatalousympäristöjen linnustoon?
Linnut ovat hyviä indikaattoreita pellonkäytön muutoksille
Suomalainen maaseutu on mosaiikkimainen maisema, jossa peltolohkoja reunustavat metsätilkut ja muut maisematyypit. Muutokset karjataloudessa ja siten laiduntamisen väheneminen perinteisissä maatalouden muokkaamissa ympäristöissä on vaikuttanut maaseutumaisemaan. Linnut reagoivat herkästi elinympäristön muutoksiin. Pelloilla pesivien ja ruokailevien lintujen eli varsinaisten peltolajien lisäksi on reunalajeja, jotka pesivät lähinnä pensaikkoisilla pientareilla.
Maatalousympäristön runsaimmat lintulajit ovat kiuru, niittykirvinen, pensaskerttu ja pensastasku, mutta tutkimuksessa oli mukana kaiken kaikkiaan 20 lajia. Tavoitteena oli tutkia viljelyn monipuolisuuden sekä pysyvien nurmien ja kesantojen osuuden vaikutusta avoimen maatalousympäristön linnuston runsauteen ja monimuotoisuuteen ottaen huomioon myös pellon ja metsän välinen etäisyys, piennarten tiheys sekä asutus. Viljelyn monipuolisuuden katsottiin heijastavan viherryttämistavoitteita.
Lintulajit reagoivat eri tavoin viherryttämistoimiin
Viherryttämistoimista pysyvien nurmien lisääminen vaikutti eniten sekä lintulajien lukumäärään että lajiston monimuotoisuuteen erityisesti kauempana asutuksesta. Kesannot lisäsivät lajimonimuotoisuutta ja reunalajien lukumäärää, mutta eivät kokonaisuudessaan lajirunsautta tai varsinaisten peltolajien runsautta. Kaikki monimuotoisuuden mittarit reagoivat positiivisesti reunan määrään, mikä kuvastaa peltolohkojen kokoa. Viljelyn monipuolistaminen ei vaikuttanut kokonaisuudessaan lintulajiston määrään tai monimuotoisuuteen.
Tarkemmin tutkittiin viherryttämistoimien ja maisematekijöiden merkitystä neljän runsaimman lajin runsaudelle. Viljelyn monipuolisuus vaikutti niihin eri tavoin: kiuru ja niittykirvinen hyötyivät, niittykirvinen erityisesti lähestyttäessä metsän reunaa. Pensaskerttukin hyötyi viljelyn monipuolisuudesta, jos samaan aikaan piennarten määrä oli suuri eli peltolohkojen koko pieni. Nurmet vaikuttivat suoraan positiivisesti niittykirviseen, pensaskerttuun ja pensastaskuun. Kesannot olivat sen sijaan merkittäviä yhdysvaikutusten kautta: kiurulla ja pensastaskulla ne olivat tärkeitä etäisyyden kasvaessa metsän reunaan.
Pientareet ovat tärkeitä linnuille
Viherryttämistoimia vahvemmin nousi esille piennarten merkitys. Mitä enemmän pientareita on, sitä runsaampi ja monimuotoisempi on myös lintulajisto. Täten maatalousympäristöä tarkastellessa tulee ottaa huomioon myös pienemmät maiseman piirteet. Piennarten ylläpitäminen on keskeisin keino parantaa maatalousympäristön linnuston elinolosuhteita. Tämä koskee paitsi reunalajeja, myös peltolajeja. Avoimessa maatalousympäristössä, jossa on niukasti pientareita, on kesannoilla ja nurmilla vielä suurempi merkitys. Pysyvillä nurmialueilla on merkitystä linnuille etenkin perinteisillä viljan viljelyalueilla.
Nykyisillä viherryttämistoimenpiteillä ei sellaisenaan ole merkittävää positiivista vaikutusta linnuston monimuotoisuuteen tai runsauteen. Vaatimus viljelyn monipuolistamisesta (vähintään kolme kasvilajia yli 30 ha tilalla) hyödyttää yksittäisiä lajeja, kuten kiurua, mutta ei peltolintulajistoa kokonaisuudessaan. Sen sijaan esimerkiksi kesannot, pitkäkestoiset nurmet, luonnonlaitumet ja niityt ovat tärkeitä lintujen monimuotoisuuden kannalta, erityisesti viljelyaukeiden keskiosissa.
Blogitekstin kirjoittajat: Elina Nurmi ja Juha Tiainen, Luonnonvarakeskus
Lisätietoja tutkimuksesta: Juha Tiainen, juha.tiainen@luke.fi ja Tuomas Seimola, tuomas.seimola@luke.fi
Ekroos, J., Tiainen, J., Seimola, T. & Herzon, I. 2019. Weak effects of farming practices corresponding to agricultural greening measures on farmland bird diversity in boreal landscapes. Landscape Ecology 34: 389-402.