Huhtikuussa julkaistiin uusi politiikkasuositus ilmastoviisaan maatalouden edistämiseksi parhaillaan käynnissä olevassa maatalouspolitiikan uudistuksessa. Ilmastotoimiin kannustava rahoitus on perusteltua kohdentaa mahdollisimman kustannustehokkaisiin ja maatilojen kannalta helpoimmin toteutettaviin toimenpiteisiin. Osallistuimme suosituksen laatimiseen kuuden muun ilmastokysymyksiä käsittelevän hankkeen (SOMPA, Reilu Ruokamurros, MULTA, RATU, CANEMURE, Turvepäästö) kanssa.
Suomessa alkutuotannon kasvihuonekaasupäästöistä noin puolet syntyy turvemaiden viljelystä, joten suurimmat ja nopeimmat päästövähennykset kannattaa kohdistaa etenkin ruokaturvamerkityksen menettäneille turvemaille. Suomessa on yhteensä 13 000 hehtaaria turvemaapeltoa, jolla ei ole viimeiseen 10 vuoteen tuotettu ruokaa tai rehua. Lisäksi Suomessa on vajaat 70 000 hehtaaria hylättyjä ja maataloustuotannosta poistuneita turvemaapeltoja, jotka edelleen tuottavat päästöjä. Nämä ovat ensisijaisia kohteita.
Suomen peltopinta-alasta 89 % on kivennäismaita. Keskeisiä hiilensidontaa edistäviä toimia niillä ovat viljelykierron monipuolistaminen, kerääjäkasvialan ja muun kasvipeitteisyyden sekä viherlannoitusnurmien lisääminen sekä orgaanisten ravinteiden ja maanparannusaineiden käyttö. Hiilensidonta parantaa myös maan kasvukuntoa, mikä on kannustava tekijä sadon ja satovarmuuden lisääntymisen myötä. Pidemmällä aikavälillä on kehitettävä uudenlaisia kannustimia, jotka takaavat kivennäismaiden hiilivaraston kasvattamiseen ja säilyttämisen.
On tärkeää tunnistaa viljelijöiden huolet ja hakea heidän näkökulmastaan reiluja ilmastoratkaisuja. Toimet maan hyvän kasvukunnon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi ovat viljelijöiden mielestä tärkeitä ja niitä myös toteutetaan mielellään. Viljelijät pääasiassa tukevat myös maatalouden ilmastopäästöjen hillintätoimia sekä ymmärtävät omat vaikutusmahdollisuutensa ja vastuunsa päästöjen vähentämisessä, mutta ovat epävarmoja oikeista toimista. Viljelijät haluavat käytännönläheistä tietoa ja opastusta viljelytapojen muuttamiseen hiiltä sitoviksi tai päästöjä vähentäviksi. Lisäksi tarvitaan taloudellista tukea uusien viljelymenetelmien kokeilemiseen ja korvauksia mahdollisiin ilmastotoimista aiheutuviin tulonmenetyksiin. Tukijärjestelmän ennakoitavuus on tulevaisuuden suunnittelun kannalta tärkeää.
Viljelijät korostavat, että ilmastotoimien vaikutukset eri alueiden viljelijöihin on huomioitava politiikkatoimia suunniteltaessa. Joillakin alueilla uusien peltolohkojen raivaus on ainoa mahdollisuus lisätä viljelyalaa. Näillä alueilla turvemaiden viljelyn rajoitukset aiheuttavat viljelijöille huolta, jota tilojen välinen yhteistyö ja tilusjärjestelyt voivat helpottaa. Viljelijöiden mielestä korvaus hiilensidonnasta tai päästövähennyksistä tulisi maksaa muualta kuin maataloustuista. Tuloa tulisi saada mieluummin sadon tuottamisesta kuin peltojen pitämisestä viljelykunnossa. Viljelijät kannattavat yksityishenkilöiden tai yritysten maksamia päästövähennyskompensaatiota, kunhan korvaukset ohjautuvat viljelijöiden kannalta reilusti ja vaikuttaviin toimenpiteisiin.