Joukkoistaminen tarkoittaa toimintaa, jossa ongelmanratkaisuun tai tiedonhakuun haetaan vastauksia hajautetusti, isolta joukolta asiantuntijoita. Joukkoälyn ydinajatus on siinä, että monen ihmisen tiedot, taidot ja kokemukset ovat yhdessä enemmän kuin yhden asiantuntijan. Olennaista joukkoistamisessa on, että tehtävä on avoimesti kaikille tarjolla ja kuka tahansa saa osallistua. Joukkoistamishankkeen tulokset on nyt julkaistu raporttina.
Tässä joukkoistamishankkeessa haluttiin näkemyksiä erityisesti ympäristöjärjestöjen sekä poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen edustajilta, mutta myös maatalousalan opiskelijat sekä tutkijat osallistuivat joukkoistamiseen. Osallistamismenetelmäksi valittiin avoin yhteistyö (open collaboration), jossa lopputulos on synteesi kaikkien osallistujien ideoista tai panoksesta. Osallistaminen toteutettiin fasilitoidun työpajan ja yhteisöllisen äänestämisen (social voting) avulla. Joukkoistamisalustana toimi ilmainen Tricider-ideointialusta (www.tricider.com). Joukkoistamisprojektin päämääränä oli tuottaa uusia ideoita ja näkökulmia OPAL-Life-hankkeelle, levittää hankkeen tavoitteita sidosryhmien keskuudessa sekä osallistaa laaja joukko ihmisiä eri sidosryhmistä.
Joukkoistamisen tuloksena saatiin yhteensä 54 ideaa ja 72 argumenttia ideoiden puolesta ja ideoita vastaan. Ideat saivat 48 ääntä, jos mukaan ei lasketa työpajassa annettuja ääniä. Argumentit puolestaan saivat yhteensä 26 tykkäystä. Joukkoistamiseen osallistui yhteensä 15 henkilöä. Suurin osa osallistujista oli maatalous- ja ympäristöalan tutkijoita tai heillä oli alan koulutus.
Työpajassa kestävän tehostamisen etuina nähtiin resurssien (työ, luonnonvarat, energia) kohdentaminen ja parempi vaste tuotantopanoksille sekä kasvihuonepäästöjen pieneneminen. Haasteina nähtiin kestävä tehostaminen huomioon ottavan tukijärjestelmän luominen sekä ekosysteemipalveluiden vertailun vaikeus. Osallistujien mielestä kestävässä tehostamisessa tulee ottaa huomioon sekä viljelijöiden että laajemmin yhteiskunnan ja ympäristön hyöty sekä se, että poliittiset ohjauskeinot ovat usein ristiriidassa keskenään. Tärkeimpinä tekijöinä kestävän tehostamisen periaatteen saamiseksi osaksi suomalaista maataloutta pidettiin taloudellisia kannustimia sekä lainsäädännön muuttamista.
Joukkoistamiskyselyssä kestävän tehostamisen etuna pidettiin sitä, että se ottaa huomioon laajasti eri näkökulmat, kuten maan kasvukunnon, monimuotoisuuden, panos/tuotto-suhteen, eläinten hyvinvoinnin sekä ympäristöhaitat. Vastaajat olivat huolissaan siitä, että tehostamisessa painottuu liikaa taloudellinen puoli ja että tehostaminen aiheuttaa vesistö- tai ilmastopäästöjä. Myös ylhäältä-alas tapahtuvaa maankäytön suunnittelua kyseenalaistettiin. Vastaajat pitivät tärkeänä, että ohjaus- ja kannustinjärjestelmän tulee olla aktivoiva ja osallistava sekä vapaaehtoisuutta, joka ylläpitää motivaatiota. Koska tehostaminen on tuotantolähtöistä, sen lisäksi haluttiin ottaa huomioon kokonaisvaltaisempi ruokapolitiikka sekä myös ruuankulutukseen kohdistuvat toimet. Viljelijöiden kokemus optimoinnin hyödyllisyydestä, avoimen datan tuottaminen, lainsäädännön muuttaminen sekä negatiivisten ulkoisvaikutusten hinnoittelu ja ekosysteemipalveluista maksettava riittävä hinta nousivat tärkeimmiksi tekijöiksi kestävän tehostamisen periaatteen saamiseksi osaksi suomalaista maataloutta.
Joukkoistamisprojektin päämääränä oli tuottaa uusia ideoita ja näkökulmia OPAL-Life-hankkeelle, levittää hankkeen tavoitteita sidosryhmien keskuudessa sekä osallistaa laaja joukko ihmisiä eri sidosryhmistä. Joukkoistamisen tuloksena saatiin uusia ideoita ja näkökulmia, vaikka osallistujamäärä ei ollut erityisen suuri. Hankkeen tavoitteita ja tietoa hankkeesta onnistuttiin myös levittämään laajasti sidosryhmissä, sillä joukkoistamiskyselyä mainostettiin ahkerasti eri paikoissa ja joukkoistamisalustalla vieraili moninkertainen määrä ihmisiä verrattuna osallistujien määrään.
Prosessin myötä saatuja näkökulmia viedään eteenpäin OPAL-Life-hankkeen jatkovaiheissa. Tuloksia käytetään tutkimuksessa ja niistä keskustellaan erilaisissa hankkeen tilaisuuksissa. Myös joukkoistamisprosessi itsessään toimii tutkimuksen aineistona. Saatujen kokemusten pohjalta on mahdollista kehittää osallistavien menetelmien käyttöä maataloustutkimuksessa ja pohtia, miten suurempia joukkoja saataisiin mukaan kehittämään tulevaisuuden kestävää maataloutta.