Tutkimustulosten tuominen poliittisten päättäjien tietoon on keskeinen osa OPAL-Life-hanketta. Siksi hankkeelle suunniteltiin valiokuntavierailuja eduskuntaan. Tiistaina 19.11.2019 tutkimusprofessorit Pirjo Peltonen-Sainio ja Kristiina Regina, erikoistutkija Juha Tiainen ja tutkija Jaana Sorvali olivat kuultavina ympäristövaliokunnassa.

Pellon käytön optimointi

Pirjo esitteli valiokunnan jäsenille PeltoOptimi-työkalun toimintaperiaatteen, eli miten Suomen yli miljoona peruslohkoa on mahdollista luokitella niiden perusominaisuuksien ja tuotantokyvyn mukaan kestävästi tehostettaviin, laajaperäistettäviin ja metsitettäviin lohkoihin (lue lisää työkalusta täältä). Työkalua voi säätää sen raja-arvoja muuttamalla vastaamaan joko maltillisempaa tai kunnianhimoisempaa tavoitetta maankäytön muutoksille. Työkalu hyödyntää aina uusinta rekisteritietoa ja päivittyy automaattisesti.

Tutkimusten mukaan suomalaisilla pelloilla olisi tarvetta monipuolistaa viljelykiertoja. Pirjo esitteli lyhyesti myös tätä tarkoitusta varten kehitettyä Viljelykierto-työkalua, joka etsii viljelijän pelloille sopivan kasvivalikoiman ottaen huomioon lohkojen viljelyhistorian ja esikasvien tuottaman lisäarvon sekä alueelliset olosuhteet. Viljelijä voi itse määritellä haluamiaan kasvilajeja ja saa lopputuloksena viisivuotisen viljelykiertosuunnitelman.

Molemmat työkalut tukevat viljelyn tehostamisen lisäksi ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen tavoitteita. PeltoOptimi-työkalu tulee viljelijän käyttöön Luken Taloustohtori-palvelun kautta jaksoittain siten, että ensimmäinen usean tuhannen tilan erä vielä tämän vuoden puolella ja Viljelykierto-työkalu vuoden 2020 aikana.

Katso esitys täältä: Pirjo Peltonen-Sainio, Pellon käytön optimointi.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen pellonkäytön optimoinnilla

Peltojen kasvihuonekaasupäästöt ja erityisesti turvemaat ovat olleet viime aikoina paljon esillä julkisessa keskustelussa ja Kristiina on ollut ympäristövaliokunnan kuultavana kuluneenakin syksynä useaan otteeseen. Tällä kertaa hän kertoi maatalouden päästölähteistä yleisesti ja painotti, etteivät päästöt ole laskeneet, kun toisaalta kivennäismaiden hiilivarasto pienenee ja turvepeltojen osuus peltoalasta kasvaa tilakoon kasvaessa turvevaltaisella alueella. Ratkaisuja kuitenkin löytyy. Päästötrendi voidaan muuttaa siirtämällä huonot pellot muuhun maankäyttöön ja parantamalla hyvien peltojen ominaisuuksia. Lisäksi tukijärjestelmää uudistamalla tulisi luopua turvepeltojen viljelystä siellä, missä vaihtoehtoja on olemassa.

Tukipolitiikka on keskeisessä asemassa pellonkäytön muutosten aikaansaamisessa, ja nyt on aika toimia. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on meneillään, ja seuraavaa uudistusta saadaan odottaa 10 vuotta. Päästöt tulee kuitenkin saada laskuun nyt, jotta hallituksen tavoite hiilineutraaliudesta vuonna 2035 on mahdollista saavuttaa. Turvepeltojen viljelyn rajoittaminen tarjoaa maankäyttösektorilla kaikkein kustannustehokkaimman keinon saavuttaa asetetut tavoitteet.

Katso esitys täältä: Kristiina Regina, Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen pellonkäytön optimoinnilla.

Peltojen käytön tehostamisen vaikutus maatalousympäristön linnuston monimuotoisuuteen

Juha kertoi kansanedustajille, miten OPAL-Life hankkeessa on linnuston avulla mallinnettu ja tehty päätelmiä luonnon monimuotoisuusvaikutuksista erilaisissa maankäyttövaihtoehdoissa. Mallinnus perustuu monivuotiseen kenttätyössä kerättyyn laajaan laskenta-aineistoon ja 26 avoimen maatalousympäristön lintulajiin. Tutkimuksessa selvisi, että lohkotasolla monimuotoisuuseroja selittävät viljeltävä kasvi tai viljelemättömyys, keväinen kasvipeitteisyys, lohkon koko ja se, rajoittuuko lohko tai ei rajoitu metsän reunaan. Myös sijainti maisemassa on tärkeä: linnusto on runsaimmillaan isojen aukeiden keskiosissa. Kesantojen, luonnonlaitumien ja erityisesti viljelystä poistuneiden lohkojen linnusto on runsasta ja näiden alueiden merkitys linnustolle on suurta, vaikka niiden osuus peltojen lukumäärästä ja pinta-alasta onkin pieni.

Monimuotoisuuden ylläpidon kannalta keskeisiä toimia tulee ottaa huomioon peltojen käyttöä suunniteltaessa, erityisesti:

  • peltoaukeiden keskiosien kesannot ja viljelemättömät lohkot ovat arvokkaimpia
  • viljelemättömien lohkojen ja luonnonlaitumien hoitoon kannustimia
  • ojat ja niiden suojakaistat ja -vyöhykkeet ovat tärkeitä; peltolohkojen kokoa ja muotoa ei tule kasvattaa ja yhtenäistää optimia enempää
  • purouomien palauttamiseen luonnonmukaisiin uomiin sekä niiden ja jokivarsien suojavyöhykkeiden hoitoon kannustimia
  • kosteikkojen perustaminen tulvaherkille ja vaikeasti viljeltäville kohdille
  • maisemarakenteiden säilyttäminen tärkeää avoimen maiseman sisällä ja reunoilla
  • pienet peltolahdekkeiden lohkot ja erilliset pellot eivät ole linnustollisesti merkittäviä, mutta voivat olla tärkeitä muulle luonnolle, kuten niittykasveille ja -hyönteisille.

Katso esitys täältä: Juha Tiainen, Peltojen käytön tehostamisen vaikutus maatalousympäristön linnuston monimuotoisuuteen.

Viljelijöiden näkemykset maatalouden ilmastotoimista

Jaana taustoitti valiokunnan jäsenille esityksessään ilmastonmuutoksen ja maatalouden yhtymäkohtia maanviljelijän näkökulmasta. Viljelijöiden on hankala muodostaa mielipiteitään tilanteessa, jossa ilmastonmuutos toisaalta tuo mukanaan uhkia maataloudelle, mutta toisaalta voi myös hyödyttää sitä. Viljelijöiden ilmastonäkemyksiä selvittävässä kyselyssä tämä ilmeni siten, että ilmastonmuutos nähdään yhtä aikaa uhkana ja mahdollisuutena. Selvää on, että jonkinlaiset politiikkatoimet tulevat kohdistumaan maatalouteen ja viljelyn harjoittamiseen, mutta epätietoisuus on suurta, koska mitään ei ole vielä sovittu. Viljelijät kokevat lisäksi nykyisen ilmastokeskustelun raskaaksi sen viljelijää syyllistävän sävyn vuoksi.

Viljelijät kokevat, että heidän omat toimensa kyllä vaikuttavat ilmastopäästöihin, mutta laajemmassa kuvassa suomalaisen maatalouden vaikuttamismahdollisuudet ajatellaan aika pieniksi. Viljelijät ovat kuitenkin valmiita tekemään oman osuutensa päästöjen vähentämisestä. Useissa keskusteluissa ja kommenteissa muistutetaan, että maatalouden pääasiallinen tarkoitus on tuottaa ruokaa.

Viljelijät pääasiallisesti kannattavat laajasti toimenpiteitä, joilla on maan kasvukuntoa parantava vaikutus. Myös kierrätysravinteiden ja uusiutuvan energian lisääminen saa paljon kannatusta. Peltomaan metsittäminen jakaa viljelijöiden mielipiteitä ja eloperäisten peltojen viljelyksestä ottamista ja raivauskieltoa vastustettiin laajalti. Täytyy kuitenkin huomata, että kysymyksenasettelussa ei tarjottu viljelijöille minkäänlaista nykyistä peltojen hehtaaritukea korvaavaa tukea toimien toteuttamiseen.

Viljelijät eivät ole yksi ryhmä, jossa olisi yksimielinen näkemys asioista. Viljelijän tausta vaikuttaa näkemyksiin. Viljelijöiden yhteisenä huolena nousi kuitenkin esiin oma taloudellinen tilanne maatalouden kannattavuuden laskun myötä, nuorten viljelijöiden saaminen alalle ja suomalaisen ruuantuotannon huonot tulevaisuuden näkymät yleisesti. Useasti korostui myös huoli siitä, ettei poliittisessa päätöksenteossa ymmärretä riittävästi maatalouden realiteetteja ja viljelijän arkea.

Katso esitys täältä: Jaana Sorvali, Viljelijöiden näkemykset maatalouden ilmastotoimista.

Kansanedustajien kanssa käyty keskustelu

Keskustelussa kiiteltiin lähestymistapaa, jossa maankäyttömuutosten ja päästövähennysten tarkasteluun oli jo lähtökohtaisesti liitetty myös kysymys luonnon monimuotoisuudesta. Lisäksi viljelijöiden näkemysten huomioon ottaminen nähtiin tärkeänä.

Turvepellot herättivät eniten keskustelua ja peilaten Etelä- ja Keski-Euroopan kuivuusongelmiin pohdittiin, kannattaako Suomen kuivuustilanteissakin viljelyvarmoja turvepeltoja ottaa pois ruuantuotannosta. Pirjo totesi, ettei PeltoOptimi-työkalu suoraan sijoita turvepeltoja metsitykseen tai laajaperäistettäväksi, vaan hyvätuottoinen turvepelto säilyy kyllä viljelyluokassa. Kristiina painotti, että on mahdollista samaan aikaan saada hyviä satoja ja päästövähennyksiä ja tarvitaan kriittistä lohkokohtaista tarkastelua siitä, mihin käyttöön mikäkin lohko parhaiten sopii. Esitettiin myös ajatus, eikö turvepeltoja ole jo aikojen saatossa muuttunut vähäturpeisiksi, kun niitä on vuosikymmeniä ja ehkä -satoja viljelty. Kristiinan mukaan näin juuri on, eikä näitä ”vanhoja turvepeltoja” enää lasketa mukaan turvepeltojen luokkaan.

Turvepeltojen ennallistamisen suhteen pohdittiin, josko tästä olisikin enemmän haittaa kuin hyötyä ilmastopäästöjen kannalta, jos toimenpiteissä vapautuu paljon metaania. Kristiinan mukaan viimeaikaisessa tutkimuksessa on todettu, että turvepelto voidaan saada hiilineutraaliksi ennallistamalla, koska typen kaasumaiset päästöt ovat märältä pellolta pieniä, eivätkä metaanipäästöt yleensä ylitä vähennettyjä hiilidioksidin päästöjä.

Koska viljelijöiden näkemysten huomioon ottaminen nähtiin valiokunnassa tärkeänä, kysyttiin miten viljelijät ovat mukana tukipolitiikan uudistusprosesseissa. Jaana kertoi maa- ja metsätalousministeriön CAP-kiertueesta, siihen liittyvistä työpajoista sekä Ota kantaa -kyselystä, joiden myötä uudistuksen suunnitteluun on ollut mahdollista osallistua.

Valiokunnassa nousi esiin ajatus Viljelykierto-työkalun laajentamisesta kehitysyhteistyön välineeksi, jolloin myös Suomen ulkopuolella olisi mahdollista tarkastella peltojen käyttöä systemaattisesti ja tuottavuuden kohentamisen ja päästöjen vähentämisen näkökulmasta. Pirjo piti työkalun jatkokäyttöä tällaiseen tarkoitukseen hyvänä, mutta pohti miten dataa eri luokitteluperusteista olisi saatavilla erityisesti kehittyvien maiden kohdalla. Koska työkalu perustuu viljelijän toiminnan analyysille, täytyisi myös sellainen tehdä ennen varsinaisen työkalun rakentamista. Todettiin, että Ruotsissa onkin tehty paljon tämänkaltaista työtä ja olisi hyödyllistä rakentaa yhteistyötä sinne suuntaan asian jatkokehittelyä varten.

Erinomaisena kysymyksenä kuulemisen loppuun kansanedustajat tiedustelivat, onko nykyinen suunta menossa kohti muutoksia, joilla maatalouden päästövähennykset ja hallituksen tavoite hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035 on saavutettavissa. Tähän vastattiin, että peltojen käytön optimointityökalun avulla voidaan tunnistaa sellaiset peltolohkot, joiden tuottokyky on huono, hiilen sitomiskyky vaihtoehtoisessa maankäytössä (nurmena, entisöitynä tai metsitettynä) hyvä ja jotka eivät ole horjuta ruokaturvaa. Kyse on myös samalla lohkoista, joiden perusparannusinvestoinnit ovat liian kalliita ollakseen taloudellisesti kestäviä tai kannattavia. Kun turvepeltoja usein ylläpidetään (ja myös uusia raivataan) lannan ylituotannon vuoksi, kansanedustajat toivat myös esille, että lannan jatkokäyttö muulla tavalla tulee saada kuntoon.

Jatkoa ajatellen OPAL-hankkeen tutkijoiden neljä viestiä päättäjille ovat:

  • Jokaisella pellolla ei ole yhtäläinen oikeus tulla viljellyksi eikä korkeatuottoisten lohkojen tule kärsiä tasapäistämisestä: niin heikkojen lohkojen laajaperäistämisen kuin ruoantuotantolohkojen tuotantokyvyn kasvattamisen esteitä tulee poistaa.
  • Pellon käyttöä koskevien päätösten aika on nyt.
  • Monimuotoisuuden ylläpitämiseksi on tärkeää, että suunnilleen kymmenesosa avoimesta maatalousympäristöstä säilyy viljelemättömänä. Arvokkaimpia ovat hieman pensoittuneet peltoaukeiden keskiosissa sijaitsevat, usein suurten ojien tai pienten jokien varsien lohkot.
  • Tukipolitiikkaa koskevat uudistukset täytyy tehdä viljelijää kuunnellen!