Millaisia muutoksia suomalaiset maanviljelijät ovat havainneet 2000-luvun aikana omalla tilallaan tai sen lähialueella? Minkälainen valmius heillä on muuttaa viljelymenetelmiään ilmastonmuutosten seurauksena? Samalla kun viljelijöiden tulisi sopeutua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin, heidän pitäisi varmistaa tuotannon kannattavuus ja kestävyys pitkällä aikavälillä. Viljelijä onkin suoranainen ”monisopeutuja”, joka päättää milloin ja miten suomalainen maatalous sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin. Luken laajassa kyselytutkimuksessa selvitettiin viljelijöiden näkemyksiä ja kokemuksia ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta ja viljelymenetelmistä sekä siitä missä määrin viljelijät jo toteuttavat tai aikovat toteuttaa erilaisia sopeutumista tukevia toimenpiteitä.
Viljelijän toimintaympäristö on jo muuttunut ja toiminta sen myötä
Viljelijät olivat varsin yksimielisiä siitä, että talvet leudontuvat ja rankkasateiden aiheuttamat tuhot yleistyvät. Epävarmoja oltiin kuivuudessa ja ravinnekuormituksessa tapahtuvista muutoksista. 2000-luvun yleisimmät havainnot olivat eläintuhojen lisääntyminen ja sadon määrän vuosittaisen vaihtelun kasvaminen. Yli 40 % totesi niiden tapahtuvan säännöllisesti tai jatkuvasti. Rikkakasvien ja kasvitautien torjunnan tarve on lisääntynyt enemmän kuin tuhohyönteisten. Kasvukauden pidentyminen on myös havaittu, joten uusia lajeja ja lajikkeita on otettu viljelyyn. Syyskylvöisten kasvilajien viljely ei ole kuitenkaan yleistynyt. Yli puolet vastaajista koki, ettei sadon tuleentuminen ole aikaistunut. Viljelijät ovat havainneet etenkin pölyttäjien vähentyneen.
Viljelijät pitävät maan kasvukunnon parantamista ensiarvoisen tärkeänä. Täten peltojen peruskunnosta, riittävästä perus- ja paikalliskuivatuksesta sekä salaojituksen riittävyydestä ja kunnosta huolehtiminen olivat tärkeimmiksi koettuja toimenpiteitä. Vain 3 % vastaajista oli eri mieltä. Yli 70 % piti orgaanisen aineksen lisäämistä maahan hyvin tai jokseenkin tärkeänä. Typpeä sitovien kasvien viljelyä kannatti peräti 65 % vastaajista, kun taas reilu kolmannes piti kerääjäkasvien viljelyä tärkeänä. Vähiten kannatusta sai kastelun käyttöönottoon varautuminen: jopa lähes kaksi kolmesta vastaajasta piti sitä täysin tai jokseenkin merkityksettömänä. Viljelijät kokivat, etteivät satotasot ole nousseet tällä vuosisadalla. Heidän mielestä fosforilannoituksen määrän lisääminen nykytasoon nähden on typpilannoituksen lisäämistä tärkeämpää. Nuoret viljelijät olivat suopeimpia lannoituksen lisäämiselle.
Pellon peruskunnosta huolehditaan
Luonnon monimuotoisuuden ylläpito on viljelijöille tärkeää, mutta kysyttyjen toimenpiteiden toteuttamista kuten pientareiden monipuolisen kasviston säilyttämistä, huonokuntoisten peltolohkojen säästämistä eläinten ja kasvien elinympäristöksi tai metsäsaarekkeiden jättämistä peltolohkojen väliin tai keskelle pidettiin vähemmän tärkeinä. Pienet tilat olivat isoja tiloja kiinnostuneempia lisäämään luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä, mutta viljelykiertojen monipuolistamista ja uusien kasvilajien ja -lajikkeiden viljelyä kannattivat eritoten suuret tilat, joilta löytyykin usein enemmän eri kasvilajeille soveltuvia peltoja. Maantieteellisiä eroja oli myös havaittavissa: esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden ylläpito koettiin tärkeämmäksi Itä-Suomessa kuin länsirannikolla. Luomuviljelijät painottivat tavanomaisia viljelijöitä enemmän mm. typpeä sitovien kasvien ja kerääjäkasvien viljelyä, orgaanisen aineksen lisäämistä maahan, viljelykiertojen monipuolistamista sekä peltojen peruskunnosta huolehtimista.
Tärkeäksi koetut toimenpiteet myös toteutetaan ensisijaisesti. Tämä koski etenkin peltojen peruskunnosta ja riittävästä perus- ja paikalliskuivatuksesta huolehtimista, tautipaineen hallintaa viljelykierron tai katkaisukasvien avulla sekä viljelykiertojen monipuolistamista. Poikkeuksiakin löytyi sillä neljä viidestä vastaajasta joko toteutti tai suunnitteli talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisäämistä, mutta he eivät pitäneet sitä maan kasvukunnon kannalta tärkeänä toimenpiteenä verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Tautipaineen hallintaa viljelykierron avulla ja viljelykiertojen monipuolistamista pidettiin tärkeämpänä kuin esimerkiksi sertifioidun siemenen käyttöä. Yli 60 % vastanneista ei kokenut tarvetta siirtyä suorakylvöön tai vaihtaa syyskyntöä kevätkynnöksi. Peräti 78 % vastaajista ei ollut varautunut tai edes valmis varautumaan kuivuusriskeihin.
Aikomukset osittain ristiriidassa näkemysten kanssa
Viljelijät olivat yksimielisiä talvien leudontumisesta ja sateiden sekä tulvatuhojen lisääntymisestä, mutta heidän mielestään eroosio- ja ravinnekuormitusriskit eivät tule kasvamaan, vaikka edellä mainitut seikat tutkitusti liittyvät toisiinsa. Talviaikainen kasvipeitteisyys suojaa kasvavilta ympäristöriskeiltä, mutta se toteutetaan pääosin sänkenä, joka ei tunnetusti ole yhtä tehokas eroosion tai ravinnekuormituksen vähentämisessä kuin aito kasvipeitteisyys.
Vesitalouden hallintatarpeita kyseltäessä salaojien kunnostustarve tunnistetaan hyvin, mutta maatalouden heikko kannattavuus ja toisaalta vuokrapeltojen suuri osuus peltopinta-alasta eivät ole rohkaisseet toimenpiteisiin. Viljelijät suhtautuivat epäillen kuivuusriskien yleistymiseen tulevaisuudessa eivätkä kokeneet tarvetta varautua kastelun käyttöönottoon. Kuivuus vaivasi monin paikoin päättyneenä kasvukautena sekä etenkin kesällä 2018. Kysely toteutettiin näitä ennen, hyvin sateisen kasvukauden 2017 jälkeen. Lienevätkö näkemykset muuttuneet viime vuosien kokemusten perusteella? Tammikuussa 2020 lähetettävä uusi seurantakysely selvittää viljelijöiden näkemyksien mahdollisia muutoksia uusien kokemusten kerryttyä.
Nyt julkaistu sopeutumiseen liittyvä tutkimus on vain osa laajasta aineistosta saatavaa arvokasta tietoa. Lämmin kiitos kaikille tutkimukseen osallistuneille!
Blogitekstin kirjoittajat: Elina Nurmi ja Pirjo Peltonen-Sainio, Luonnonvarakeskus
Lisätietoa tutkimuksesta: Pirjo Peltonen-Sainio, pirjo.peltonen-sainio@luke.fi, Jaana Sorvali, jaana.sorvali@luke.fi ja Janne Kaseva, janne.kaseva@luke.fi
Peltonen-Sainio, P., Sorvali, J. & Kaseva, J. 2019. Winds of change for farmers: matches and mismatches between experiences, views and the intention to act. Climate Risk Management 27: 2020, 100205.