Kuivuuden, tulvien ja muiden sään ääriolosuhteiden yleistyminen korostaa entistä enemmän maan kasvukunnon hoidon merkitystä. Viljelijällä saattaa olla jopa kymmeniä peltolohkoja, joiden tuotantokyky voi vaihdella hyvin merkittävästi maan ominaisuuksienkin perusteella. Erityisen haitallista on kuitenkin maaperän tiivistyminen. Tämä tavallinen ongelma aiheuttaa tyypillisesti noin 15-30 % sadonmenetyksiä. Mutta kuinka taloudellisesti kannattavaa on sijoittaa maanparannustoimenpiteisiin?
Lukessa kehitetyn maatilatason mallin avulla on mahdollista arvioida investointien kannattavuutta pitemmällä aikavälillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuvitteellista, kuitenkin varsin tyypillistä Varsinais-Suomessa sijaitsevaa kasvinviljelytilaa. Muuttujina olivat pellonkäyttö, viljelykierto, kalkitus, typpilannoitus ja kasvinsuojelu. Tilalla oli 10 lohkoa, joista kahden ongelmana oli tiivistyminen. Se johtuu intensiivisestä maanmuokkauksesta, yksipuolisesta viljelystä sekä ennen kaikkea maatalouskoneiden liian raskaista akselipainoista. Jotkut peltolohkot voivat olla herkempiä tiivistymään kuin toiset.
Jankkurointi eli maan syväkuohkeuttaminen on yksi keino korjata tiivistymistä, mutta sen lisäksi tarvitaan muitakin tapoja kuten syväjuuristen kasvien viljelyä. Tehdyssä mallipohjaisessa tarkastelussa ensimmäisenä vuonna levitettiin jankkuroiduille peltolohkolle myös maata parantavaa puukuitua. Tiivistyneet peltolohkot pidettiin viherlannoitusnurmena 3 vuoden ajan. Lisäksi oletuksena on, että näillä tiivistyneillä peltolohkoilla on jatkossa viljeltävä nurmea viherkesantona tai öljykasveja kolmena vuonna kymmenestä, jotta vältetään näiden tiivistymiselle herkkien peltolohkojen tiivistyminen uudelleen. Kannattavuushaasteena tässä tapauksessa oli se, että pellon saneeraus jankkuroinnin, puukuidun levityksen ja viherlannoitusnurmen keinoin vie alussa kuitenkin kolme vuotta, jolloin ei saada markkinatuottoja kyseisiltä lohkoilta.
Kahden vaihtoehtoisen skenaarion (pellon saneeraus/saneeraamatta jättäminen) vertailussa koko tilan pellonkäyttö painottuu osittain eri lailla. Ellei saneerata, tilan kahdelta tiivistyneeltä peltolohkolta saadaan 30 % pienemmät sadot kuin muilta lohkoilta, joiden satoisuus oletettiin vastaavan Varsinais-Suomen keskisatoja. Tässä asetelmassa luonnonhoitopellot kohdennetaan pääosin tiivistyneille peltolohkoille, kun taas kunnostusskenaariossa ne sijoittuvat logististen kustannusten takia kaukaisimmille lohkoille. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa, jossa 2 peltolohkoa kymmenestä on kunnostettu yhtä hyvään kasvukuntoon kuin muutkin, voi viljellä enemmän vaativampia kasveja kuten mallasohraa tai syysvehnää, sillä niiden viljely, joka vaatii kevätrehuviljoja enemmän tuotantopanoksia, kannattaa huonosti alhaisen satotason peltolohkoilla. Ero kahden skenaarion välillä muodostuu käytännössä pääosin tiivistyneiden lohkojen käytön perusteella, mutta tiivistymän korjaaminen vaikuttaa välillisesti koko maatilan, myös muiden peltolohkojen, viljelyyn 30 vuoden aikajänteellä. Toimenpiteiden osalta typpilannoituksessa ei ollut eroja, mutta esimerkiksi kalkitusta tai torjunta-aineiden käyttöä ei kannattanut kohdistaa tiivistyneille peltolohkoille.
Laskelmien perusteella peltojen saneerauksen avulla maatilan vuosittainen katetuotto (30 vuoden ajanjaksolla keskimäärin) voi nousta 18 €/ha. Täten saneerausinvestoinnin nettonykyarvo on 2,7 % ja kokonaistuotanto 3 % korkeampi kuin ilman saneerausta. Maan tiivistymisen korjaaminen maksaa siis itsensä takaisin, mutta kasvintuotannon suhteellisen heikon kannattavuuden takia saneerausinvestoinnin takaisinmaksuajat ovat pitkiä. Keskimäärin ne vaihtelevat 8-11 vuoden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että saneerauksen tehnyt viljelijä saa investointikustannukset ja alkuvaiheen tulonmenetykset kiinni vasta 8-11 vuoden kuluttua, verrattuna tilanteeseen, jossa ei saneerata. Oletuksena oli 30 % sadonalennus pellon tiivistymisen vuoksi. Tulokset laskettiin myös olettaen 20 % ja 10 % sadonalennus. Tulosten mukaan saneeraus oli nipin napin kannattava vielä jos tiivistymän sadonalennus oli 20 % (nettotuotto investoinnista 9 eur/ha, takaisinmaksuaika 13 vuotta), mutta investoinnin nykyarvo oli negatiivinen jos tiivistymän sadonalennus oli vain 10 %. Tällöin saneerausinvestoinnin kuluja ei saatu takaisin edes 30 vuoden aikajaksolla, joten pienen tiivistymän korjaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa oletetuilla melko korkeilla investointikustannuksilla. Tilanne voi olla toinen, jos tiivistymän aiheuttama sadonalennus on korjattavissa pienemmillä kustannuksilla, esim. ilman puukuidun käyttöä tai kolmen vuoden viherlannoitusnurmea.
Tarkasteltu esimerkkitila viljeli pääasiassa vehnää ja mallasohraa sekä osin myös öljykasveja. Alle puolet peltoalasta oli rehuviljan viljelyssä. Viljeltäessä pääasiassa vähemmän arvokkaita viljelykasveja kunnostus ei ole yhtä kannattava toimenpide. On selvää, että pellon saneeraukseen ei kannata lähteä ilman hyvää syytä, eli ilman suunnitelmaa käyttää peltoa kannattavien viljelykasvien viljelyyn.
Laskelmassa huomioitiin 2007-2014 mukaiset maataloustuet eri kasveille ja 2000-2014 kasvien keskihinnat, mutta 2010-luvun keskimääräiset panoshinnat. Niiden mukaan viljelyn kannattavuus ei ole erityisen hyvä jos sadot keskimääräiset. Tämä heijastuu myös pellon saneerausinvestoinnin kannattavuuteen: Tarkastellussa esimerkissä kestää lähes 10 vuotta ansaita investoitu pääoma takaisin parempina satoina ja tuottoina. Maatalouspolitiikka, jonka mukaan kasvinviljelijä saa lähes samat tuet kasvista, kesannoinnista ja satotasosta riippumatta ei tällaista investointia erityisesti rohkaise. Poikkeuksena on kuitenkin oletettu 75 €/ha tuki viherlannoitusnurmelle, joka vähän kompensoi markkinatuottojen menetystä saneerauksen kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Viherlannoitusnurmen tai muiden pellon saneeraukseen sopivien kasvien edes vaatimatonkin tukitaso on avuksi peltoa saneeraavan viljelijän taloudessa.
Ylipäänsä suurien satojen tuottaminen ei onnistu ilman, että maan kasvukunto ja rakenne ovat kunnossa. Jankkurointi, viljelyn monipuolistaminen ja syväjuuristen kasvien sisällyttäminen viljelykiertoon parantavat kuitenkin edellytyksiä kasvattaa satotasoja. Investoinnin kannattavuus määräytyy pitkälti siinä, että miten peltoja viljellään maanparannustoimenpiteiden jälkeen ja kuinka hyvin parantunut tuotantopotentiaali hyödynnetään. Viljelyn monipuolistaminen voi pitää yllä tai parantaa maan kasvukuntoa ja olla toimiva riskien hajautuskeino, jos kasvit ovat riittävän erilaisia. Tutkimuksessa tuli esille myös se, että esimerkiksi kaikkien viljojen hinnat ja sadot (ja tämän seurauksena katetuotot) liikkuvat yleensä samaan suuntaan eri vuosina, joten pelkästään monien viljojen viljely ei vielä merkittävästi vähennä viljelyn taloudellisia riskejä tai tarjoa olennaisia maanparannusvaikutuksia.
Blogitekstin kirjoittajat: Elina Nurmi ja Heikki Lehtonen, Luonnonvarakeskus
Lisätietoa tutkimuksesta: tutkimusprofessori Heikki Lehtonen, heikki.lehtonen@luke.fi ja tutkija Tuomo Purola, tuomo.purola@luke.fi
Purola, T. & Lehtonen, H. 2020. Evaluating profitability of soil-renovation investments under crop rotation constraints in Finland. Agricultural Systems 180: April 2020,102762.