OPAL-Life kokosi hankkeen pilottitilalliset ja tutkijat vuosittaiseen tapaamiseen maanantaina 10.12.2018.
Tampereella järjestetyssä kokoontumisessa teemana olivat ilmastonmuutos ja maatalousympäristön monimuotoisuus. Aiheista tietoiskuja esittivät hankkeemme tutkijat sekä vierailevat puhujat. Tämän lisäksi hankkeen osapuolia informoitiin hankkeen etenemisestä sekä tulevan vuoden 2019 ohjelmasta.
Osallistujia aktivoitiin pitkin päivää esitysten teemoihin liittyneillä äänestyksillä ja loppupäivästä monimuotoisuusaiheisella ryhmätyötehtävällä. Tunnelma oli innostunut ja keskustelu runsasta. Muun muassa turvemaiden viljely, peltojen metsittäminen ja monimuotoistamistoimien käytännön toteutus herättivät osanottajissa mielenkiintoa ja mielipiteitä.
Alla koosteet tilaisuuden esityksistä. Esitysmateriaalit löytyvät klikkaamalla esityksen otsikkoa.
OPAL-Life -hankkeen kulunut vuosi 2018 ja OPAL-Life -hankkeen tuleva vuosi 2019 – tutkija Jaana Sorvali (Luke ja OPAL-Life)
Jaana Sorvali esitteli, mitä OPALissa on tehty kuluneen vuoden aikana ja kertoi vuoden 2019 ohjelmasta.
Ajankohtaista maatalous- ja ilmastopolitiikkaa – neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila (Maa- ja metsätalousministeriö)
Parhaillaan on käynnissä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen seuraavalle rahoituskaudelle 2021-27. Komission on ehdottanut YMP:n rakenteen muuttamista niin, että EU-tasolla päätettäisiin vain isot EU-tason tavoitteet sekä tietyt minimivaatimukset. Jäsenmaalle annetaan enemmän valtaa päättää sen alueella sovellettavan tukikokonaisuuden sisällöstä, valvonnasta ja seurannasta. Työ kansallisen strategian valmistelemiseksi on alkanut MMM:n johdolla työryhmissä, työpajoissa ja kuulemisissa. Vainio-Mattila korostikin, että vaikuttamisen paikka on nyt. Lopussa käydyssä keskustelussa viljelijät penäsivät EU:lta nykyistä joustavampaa tukipolitiikkaa ja kannustimia kieltojen tilalle.
Maatilan ilmastotoimet – tutkija ja viljelijä Tuomas Mattila (Kilpiän tila)
Hiilen sidonta peltomaahan on merkittävässä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Maan multavuutta tulisi siis lisätä ja hiilen vapautumista rajoitettava. Tuumasta toimeen on tartuttu Kilpiän tilalla, jolta tilaisuuteemme saapui viljelijä Tuomas Mattila. Hän esitteli tilallaan tehtyjä toimenpiteitä, kuten kasvipeitteisyyden maksimoivaa viljelykiertoa, minimimuokkausta ja maanparannusaineiden käyttöä. Tilaisuuden yleisö osoitti kiinnostusta erityisesti biohiilen ympäristöystävällisyyttä, multavuuden mittausmenetelmiä ja hiilen sidonnan kauppaamista kohtaan.
Pellon metsittämisen mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillinnässä – apulaisprofessori Aleksi Lehtonen (Luke ja OPAL-Life)
Lehtonen tarjosi tutkimustietoa maatalousmaankäytöstä koituvista kasvihuonekaasupäästöistä ja metsityksestä mahdollisena ratkaisuna niiden kuriin saamiseksi. Peltojen metsitys on tämän tiedon varjolla tehokas, vaikkakin suhteellisen hidas keino hillitä ilmastonmuutosta. Erityisen hyvin metsittäminen sopisi orgaanisille, paljon KHK-päästöjä tuottaville lohkoille ja vaikeasti viljeltäville pelloille. Metsitykseen sopii Lehtosen mukaan parhaiten kuusi, sillä se soveltuu mäntyä paremmin ravinteikkaille peltomaille ja sitoisi enemmän hiiltä kuin koivu. Puulajia tärkeämpää on kuitenkin metsityksen onnistuminen, eli toisin sanoen istutettuja taimikoita tulisi hoitaa hyvin hiilensidonnan tehostamiseksi.
Luonnon monimuotoisuuden tarjoamat ekosysteemipalvelut – erikoistutkija Juha Tiainen (Luke ja OPAL-Life)
Eliölajien rooli maatalousympäristössä on moninainen: yksi yksittäinen laji aiheuttaa viljelijälle usein sekä hyötyjä että haittoja. Tällöin tulee arvioida näiden erotus, eli nettovaikutus, totesi Juha Tiainen. Nettovaikutus riippuu maisemarakenteesta, toisin sanoen pellon ominaisuuksista ja ympäristöstä tilan tasolla ja sen ympäristöss. Mitä monimuotoisempi se on, sitä paremmin se puskuroi nopeita nettovaikutuksen muutoksia, kuten äkillisiä haittoja.
Maatilan monimuotoisuustekoja – tutkija ja viljelijä Tuomas Mattila (Kilpiän tila)
Toisessa esityksessään Tuomas Mattila vei monimuotoisuuden edistämisen konkretian tasolle ja kertoi Kilpiän tilan valtavirrasta poikkeavista viljelyratkaisuista. Tällaisia ovat muun muassa kukkakujat lohkojen laidoilla, puustoiset suojavyöhykkeet ja rinteeseen perustettu hedelmätarha. Myös perinteisemmät menetelmät, kuten jatkuva kasvipeitteisyys, minimuokkaus sekä aluskasvien ja nurmien käyttö nousivat esille. Osana esitystään Mattila näytti Google Mapsin satelliittikuvaa tilansa pelloista. Lopussa keskustelua herätti mm. kosteikkojen perustaminen ja siihen liittyvä byrokratia.
Suuret kiitokset kaikille osanottajille ja erityisesti vieraileville esiintyjille!
Teksti: Anniina Liimatainen, korkeakouluharjoittelija